Toisella viikolla aloitin lastenhoitotyön harjoittelun Torrecanrdenasin yliopistollisessa sairaalassa. Ensimmäisen viikon olin vastasyntyneiden osastolla, missä hoidetaan pääasiassa keskosia (suurin osa potilaista alle 2kg).
Ohajaukseni oli kokonaan espanjaksi, jotan ymmärsin välillä enemmän, välillä vähemmän :D Harjoittelussa pääsi kuitenkin heti tekemään itse, eikä tarvinut vaan katsoa vierestä. Loppuviikosta pääsin jo laittamaan nenämahaletkun, rokottamaan ja pistämään lääkkeitä i.m. ja s.c. Sain myös antaa lääkkeitä i.v.:sti mitä ei yleensä suomessa lastenharjoittelussa saa tehdä. Näin myös muutaman minuutin vanhan vauvan, joka painoi vaan 1500g. Viikon aikana opin paljon keskosten hoidosta!
Olin päivittäin harjoittelussa 8-15, eikä päivän aikana juurikaan syöty. Joinain päivinä söimme ”aamupalaa” kahdentoista maissa, joka oli lähinnä patonkia. Osasin pelätä tätä syömättömyyttä jo lähtiessäni, mutta elimistöni on kääntynyt melko hyvin espanjalaiseen tahtiin, eikä enää ole edes juuri nälkä ennen klo 12. Aikakin osastolla kuluu kuin siivillä, sillä työ on niin mukavaa.
Espanjalaiset hoitajat ovat mukavia ja kovia puhumaan! He puhuvat paljon ja nopeasti, joten en aina meinaa ymmärtää mistä on kyse. Kaikki tuntuvat myös olevan aina hyvällä tuulella ja myös lääkärit juttelevat paljon ja auttavat mielellään. Kukaan ei myöskään ole turhautunut siihen etten aina heti ymmärrä kaikkea, vaan hoitajat ovat jaksaneet selittää kärsivällisesti. Harjoittelussa pitää kuitenkin olla oma-aloitteitteinen. Täällä ei kukaan tule sanomaan, että teehän nyt tuo ja sitten tuo.. Mutta jos aktiivisesti touhailee ja kyselee voiko tehdä, on saanut olla kokoajan hommissa.
Viikon aikana opin ymmärtämään Espanjaa jo huomattavasti paremmin ja sanavarostoni karttui ainakin hoitosanojen osalta. Onneksi sairaudet, lääkkeet yms. ovat hyvin pääteltävissä latinasta ja suomen lääkkeistä. Ensi viikolla alkaa Espanjan kurssi, joten kenties kielitaitoni karttuu sen avulla sukkelammin.
Koti-ikävästä tai kultturishokista ei ole tietoakaan ja epäilen että näinköhän tuleekaan, täällä on ollut niin mukavaa :) Mitäs täällä voisi edes kaivata; vuokra on halpa, ruoka on halpaa, vaatteet on halpoja, kaupunki on iso ja meren rannalla ja ihmisetkin vielä ystävällisiä ja kohteliaita. Toisinaan ei tarvitse eden kaupassa jonottaa kun kohteliaat miehet päästävät kauppajonossa naiset edelleen :O Tälläistä ilmiötä saisi suomessa odottaa :D Bussiinkaan ei kukaan rynni vaan kaikki odottavat rauhassa ja vanhuksille ja naisille tehdään aina tilaa! Vieläkun oppisin kieltä enemmän, niin viihtyisin varmaan vielä paremmin. Ai niin ja vaikuttaahan tähän viihtymiseen 20C lämpötila.
Sisätiloissa täällä on tosi kylmä ja latiat ovat kiveä, joten sisälläkin on pidettävä jotai tossuja. Toisaalta Meksikolaiset kämppikseni katsoisivat varmaan kieroon jos kulkisin sisällä ilman kenkiä, he kun pitäävät sängyssäkin ulko kenkiä :|. Olemme kämppiksieni kanssa tehneet vuorotellen meksikolaisia ja suomalaisia ruokia. Viikonloppuna tein makaroonilaatikkoa, josta mehikaanit pitivät paljon! Meksikolaiset ovat tarjoilleet kanankoipikeittoa ja ”kinkkupökäleitä”, molemmat olivat melko eksoottisia, mutta hyviä!
Viikonloppuna oli myös tarkoitus mennä Sierra Nevadaan laskettelemaan, mutta reissu peruuntui huono sään vuoksi. Olisiko ollut liian kylmä espanjalaisille :D No, parin viikon päästä uusi yritys, toivottavasti sää suosii! Laskettelukin on täällä vähän eri hinnoissa: matkat, välineet ja laskettelulippu 70€ Ai niin ja kuuluu hintaan hiihtokoulukin, mutta valitettavasti en aikonut osallistua :D Suomessa tuohon hintaan ei saisi edes 6h bussimatkoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti