Kolmas harkkaviikko!

Neljäs viikko vaihdossa alkoi katastrofaalisesti! Meksikolaiset kämppikseni päättivät bilettää sunnuntai- maanantai välisen yön asunnossamme, vaikka olin ilmoittanut meneväni aamulla töihin. Neljän tunnin yöunien jälkeen ensimmäinen harkkapäivä perus lastenosastolla oli hyvin vaikea. Onneksi mehikaaneille maanantaina sellaisen puhuttelut, että epäilen juhlien jäävän viimeisiksi.

Kulttuurierot mehikaaneihin ovatkin tulleet nyt hyvin ilmi. Vaikka he ovatkin hyvin ystävällisisä ja mukavia, hienotunteisuus ei ole heidän paras ominaisuutensa. Meksikossa myös taidetaan elaa vanhempian hoivissa siihen asti kunnes mennään naimisiin, sillä mm. kotityöt tuntuvat olevan heille ylitsepääsemättömän vaikeita :D Kämppisten kohelluksista huolimatta olen vielä viihtynyt hyvin Almeriassa, eikä koti-ikävääkään ole ollut!

Perus lastenosastolla hoidetaan 2-14 vuotiaita lapsia, joilla on pää-asiassa sisätauteja. Torrecardenasissa on erikseen kirurginen lasteonsasto ja lasten veri- ja syöpätautiosasto. Harkkaviikon aikana vanhin lapsi oli 16 ja nuorin 9 päivää.

Espanjassa on hyvin tyypillistä että tyttölapsille laitetaan jo vauvana korvakorut. Tälläkin 9 päivää vanhalla vauvalla oli jo korvikset :D Espanjalaiset olivat kauhistuneita kun kerroin että suomessa korvakorut hankitaan yleensä ala-asteikäisenä. Naisille korut ovat täällä hyvin tärkeitä, eikä niistä luovuta edes työpäivän ajaksi. Sormukset, kellot ja rannekorut ovat käsissä joka päivä, bakteereista huolimatta. Steriilit hanskatkin laitetaan huoletta sormuksien ja rannekorujen päälle :D Myös hiukset saavat olla auki ja kynnet pitkät ja joillain jopa lakatut! Muuten hygienia ja aseptiikka hoitotyössä on suurin piirtein samalla tasolla kuin suomessa.

Töskentely lastenosastolla ei ollut yhtä mielenkiintoista kuin vastasyntyneiden osastolla ja lasten teholla. Viihdyin silti hyvin sillä henkilökunta oli mukavaa. Yksi hoitaja pyysi minut jopa kesällä kyläilemään luokseen :D Lastenosatolla vanhemmat olivat lastensa kanssa yötä päivää ja sairaanhoitajan työhön kuuluikin lähinnä lääkehoito ja verikokeiden ottaminen, sillä vanhemmat hoitivat perushoidon. Sairaalassa oli myös sairaalakoulu, jossa vanhemmat potilaat kävivät pari tuntia päivässä. Koulu oli todella viihtyisä ja opettajat mukavia. Koulu järjesti myös erilaisia teemapäiviä ja esityksiä osastolla.

Keskiviikkona kävin kavereiden kanssa elokuvissa. Ajattelin etten ymmärtäisi mitään, mutta ymmärsin yllättävat paljon ja pidin elokuvasta! Kävimme myös tapaksilla elokuvan jälkeen, jotka olivat erinomaisia!

Perjantai iltapäivänä kävimme kavereideni kanssa teteriassa teellä, paikka oli tosi ihana. Kahvilat ja teteriat ovat täälä täällä tosi viihtyisiä ja espanjalaiseen kulttuuriin kuuluukin oleellisesti kahvittelu ystävien kanssa. Illalla kävimme tapaksilla ja taas sain uusia kavereita ystävieni kavereista. Espanjalaiset ovat todella kiinnostuneita Suomen kulttuurista ja tykkäävät kertoa minulle omastaan! Vaikka kulttuurierot ovatkin melko suuria olemme ihmisinä melko samanlaisia. Huumori ja harrastukset espanjalaisen nuorien kanssa ovat samanlaisia kun meillä Suomessa!

Varhain lauantaiaamuna lähdimme Marienin ja hänen veljensä kanssa Sierra Nevadaan laskettelemaan. Sierra Nevada oli ihana ja erittäin kaunis paikka! Espanjalaisten minulle vuokraamat välineet olivat hieman eri tasoa kuin mihin olen tottunut ja puolessavälissä päivää marssinki vuokraamoon hakemaan professional kamat ja suuntasin kohti haastavempia rinteitä. Tutustuin mukaviin Portugalilaisiin joiden kanssa laskettiin loppupäivä luonnon lumilla :)

Lunta Sierra Nevadassa oli todella paljon ja rinteet eivät olleet samallalailla kissalla ajettuja kuin suomessa, joten laskiessa sai työstää ihan tosisaan ja sen kyllä tunsi lihaksissa!! Ihanan paikasta teki myös se että aurinko porotti koko päivän ja laskiessa oli todella kuuma. Ei tietoakaan jäätyneistä varpaista, kuten suomessa! Nyt jo innolla odotan jospa vielä pääsisi toisen kerran Sierra Nevadaan!

Ensi viikon olen harjoittelussa lasten ensi-avussa. Sitten alkaakin kolmen viikon Semana Santa loma eli pääsiäisloma! Olenkin jo loman tarpeessa sillä harjoittelu ja vieraankielen omaksuminen on tosi väsyttävää!

Toinen viikko harjoittelussa!

Toisen harkkaviikon olin harjoittelussa lasten teho-osastolla. Osastolla oli 12 paikkaa sairaille vauvoille ja kaksi paikkaa isommille lapsille. Osastolla näin paljon asioita, mitä suomessa olisi mahdotonta nähdä. Espanjassa hoitajat laittavat myös lapsille i.v. Kanyylit ja myös sentraaliset laskimo katetrit. Minäkin sai pari kertaa laittaa i.v. Kanyyleja pienille vauvioille :)

Osaston lapset olivat hyvin sairaita ja pienin näkemäni vauva oli van 600g. Tunnelma osastolla oli silti iloinen. Musiikki pauhasi ja hoitsut laulelivat mukana. Espanjalaiset tuntuvatkin aina olevan hyvällä tuulella ja nauravat ja vitsailevat paljon, vaikken kyllä vitsejä ymmärräkkään! Viihdyin osastolla erittäin hyvin ja joka aamu oli kiva lähteä harjoitteluun. Se taisi näkyä työskentelyssäkin, sillä arvioinniksi sain täyden kympin :)

Torrecardenasin sairaalassa sairaala tarjoaa hoitajille leipiä, hedelmiä, jugurtteja, kahvit yms. Minusta syseemi on erinomainen, Suomessakin voitaisiin ottaa mallia, kun kahvipaketitkin pitää osastoille ostaa itse! Teho-osastolla sain joinain päivinä myös syödä sairaalan ruokia ilmaiseksi. Ne olivat erittäin hyviä ja ruokaa oli tosi paljon. Välillä ruuaksi oli mm. ranskalaisia, mitä Suomen sairaaloissa ei voisi kuvitellakkaan :D

Samalla viikolla minulla oli myös Espanjan tasokoe. Koe oli melko vaikea, mutta osasin kuitenkin mielestäni melko hyvin. Muut erasmus opiskelijat osaavat Espanjaa tosi hyvin, mutta suurin osa onkin Italiasta, Ranskasta tai Saksasta, eli ei mikään ihme. Osa on myös koulussa saanut valita Englannin tai Espanjan eivätkä siis osaa Englantia ollenkaan :O Minä olen tietääkseni ainut suomalainen Almerian vaihto-oppiskelioista, vaikka vaihtareita on täällä satoja! Muihin Skandinaaveihinkaan en ole törmännyt, mutta Meksikolaisia täällä on tosi paljon, varmaan lähes puolet vaihto-oppilaista :D

Viikonloppuna kävin espanjalaisten ystävieni kanssa Almerian tunnetuimmassa nähtävyydessä Alcazaban linnassa. Se oli todella iso ja hieno! Päivä oli todella kuuma ja lämpö-asteiden kohotessa kolmeenkymppiin sain hikihatussa yrittää pysyä espanjalasiten perässä :D Illalla kävimme kahvilla Espanjalaisten kavereideni kanssa ja sain taas lisää kavereita heidän kavereistaan. Espanjalaisilla tuntuu olevan suuret kaveripiirit, melkein aina kun menemme jonnekki, mukaan tulee joku uusi kaveri, johon en ole vielä tutustunut.

Ensimmäinen viikko harjoittelussa!

Toisella viikolla aloitin lastenhoitotyön harjoittelun Torrecanrdenasin yliopistollisessa sairaalassa. Ensimmäisen viikon olin vastasyntyneiden osastolla, missä hoidetaan pääasiassa keskosia (suurin osa potilaista alle 2kg).

Ohajaukseni oli kokonaan espanjaksi, jotan ymmärsin välillä enemmän, välillä vähemmän :D Harjoittelussa pääsi kuitenkin heti tekemään itse, eikä tarvinut vaan katsoa vierestä. Loppuviikosta pääsin jo laittamaan nenämahaletkun, rokottamaan ja pistämään lääkkeitä i.m. ja s.c. Sain myös antaa lääkkeitä i.v.:sti mitä ei yleensä suomessa lastenharjoittelussa saa tehdä. Näin myös muutaman minuutin vanhan vauvan, joka painoi vaan 1500g. Viikon aikana opin paljon keskosten hoidosta!

Olin päivittäin harjoittelussa 8-15, eikä päivän aikana juurikaan syöty. Joinain päivinä söimme ”aamupalaa” kahdentoista maissa, joka oli lähinnä patonkia. Osasin pelätä tätä syömättömyyttä jo lähtiessäni, mutta elimistöni on kääntynyt melko hyvin espanjalaiseen tahtiin, eikä enää ole edes juuri nälkä ennen klo 12. Aikakin osastolla kuluu kuin siivillä, sillä työ on niin mukavaa.

Espanjalaiset hoitajat ovat mukavia ja kovia puhumaan! He puhuvat paljon ja nopeasti, joten en aina meinaa ymmärtää mistä on kyse. Kaikki tuntuvat myös olevan aina hyvällä tuulella ja myös lääkärit juttelevat paljon ja auttavat mielellään. Kukaan ei myöskään ole turhautunut siihen etten aina heti ymmärrä kaikkea, vaan hoitajat ovat jaksaneet selittää kärsivällisesti. Harjoittelussa pitää kuitenkin olla oma-aloitteitteinen. Täällä ei kukaan tule sanomaan, että teehän nyt tuo ja sitten tuo.. Mutta jos aktiivisesti touhailee ja kyselee voiko tehdä, on saanut olla kokoajan hommissa.

Viikon aikana opin ymmärtämään Espanjaa jo huomattavasti paremmin ja sanavarostoni karttui ainakin hoitosanojen osalta. Onneksi sairaudet, lääkkeet yms. ovat hyvin pääteltävissä latinasta ja suomen lääkkeistä. Ensi viikolla alkaa Espanjan kurssi, joten kenties kielitaitoni karttuu sen avulla sukkelammin.

Koti-ikävästä tai kultturishokista ei ole tietoakaan ja epäilen että näinköhän tuleekaan, täällä on ollut niin mukavaa :) Mitäs täällä voisi edes kaivata; vuokra on halpa, ruoka on halpaa, vaatteet on halpoja, kaupunki on iso ja meren rannalla ja ihmisetkin vielä ystävällisiä ja kohteliaita. Toisinaan ei tarvitse eden kaupassa jonottaa kun kohteliaat miehet päästävät kauppajonossa naiset edelleen :O Tälläistä ilmiötä saisi suomessa odottaa :D Bussiinkaan ei kukaan rynni vaan kaikki odottavat rauhassa ja vanhuksille ja naisille tehdään aina tilaa! Vieläkun oppisin kieltä enemmän, niin viihtyisin varmaan vielä paremmin. Ai niin ja vaikuttaahan tähän viihtymiseen 20C lämpötila.

Sisätiloissa täällä on tosi kylmä ja latiat ovat kiveä, joten sisälläkin on pidettävä jotai tossuja. Toisaalta Meksikolaiset kämppikseni katsoisivat varmaan kieroon jos kulkisin sisällä ilman kenkiä, he kun pitäävät sängyssäkin ulko kenkiä :|. Olemme kämppiksieni kanssa tehneet vuorotellen meksikolaisia ja suomalaisia ruokia. Viikonloppuna tein makaroonilaatikkoa, josta mehikaanit pitivät paljon! Meksikolaiset ovat tarjoilleet kanankoipikeittoa ja ”kinkkupökäleitä”, molemmat olivat melko eksoottisia, mutta hyviä!

Viikonloppuna oli myös tarkoitus mennä Sierra Nevadaan laskettelemaan, mutta reissu peruuntui huono sään vuoksi. Olisiko ollut liian kylmä espanjalaisille :D No, parin viikon päästä uusi yritys, toivottavasti sää suosii! Laskettelukin on täällä vähän eri hinnoissa: matkat, välineet ja laskettelulippu 70€ Ai niin ja kuuluu hintaan hiihtokoulukin, mutta valitettavasti en aikonut osallistua :D Suomessa tuohon hintaan ei saisi edes 6h bussimatkoja!

Ensimmäinen viikko Almeriassa

 Päätin vuosi sitten hakea vaihtoon espanjaan. Hakeminen ja muu ”paperisota” hoitui helposti ja pian olinkin jo varailemmassa lentolippuja. Nokkelasti päätin ottaa 15kg laukun ruumaan, ettei tule otettua mitään turhaa mukaan. Noh, suurin osa vaatteista sai jäädä suomeen, oppikirjoista puhumattakaan. Luulen että puolen vuoden aikana ehdin kyllä hankkia sopivasti vaatteita ja kenkiä täältäkin. Hinnatkaan eivät tunnu päätä huimaavan,

Saavuin 27.2 illalla Malagaan, missä etsin bussin Almeriaan ja ehdin kuin ehdinkin siihen. Puolenyön aikaan Almeriassa oli vastassa vaihtokoordinaattorini, jolta olin saanut informaatioksi vain: Do not worry Jasmin, you will have everything you need here when you come! Espanjan kaikkea on siis hotellihuone, aamupalaksi churroja ja vapaapäivä.

Suunnitelmissani oli suorittaa neljän viikon lastensairaanhoidon harjoittelu Almerian viereisessä kylässä Huercal Overassa (sillä kielitaitoni ei pitänyt riittä yliopistolliseen sairaalaan) ja kotisairaanhoidon harjoittelu täällä Almeriaassa. Ensimäisenä iltana kuulin että minulla on päivä aikaa lukea espanjaa ja tiistaina tentin sen ja mikäli läpäisen, pääsen harjoitteluun Almeriaan.

No espanjalainen ”tentti” oli hieman erilainen kuin kotisuomen tentit. Kielivastaava kysyi miten hyvin osaan espanjaa, minä yritin vastata jotain. Liekö vastaukseni ytimekäs vai olemukseni säälittävä? :D Jokatapauksessa paikka yliopistollisesta aukesi!

Harjoittelu paikkojen selvittyä aloitin asunnon etsinnän espanjalaisen Marienin kanssa. Olin kuullut että asunnon hankitaan ei saisi apua ja se olisi muutenkin hankalaa. No, minulle apua on sadellut ovista ja ikkunoista! Aina jos mainitsee, että olen asunnootta saa jonkun kaverin kaverin numeron, joka on vailla kämppistä. Eli avuliaita espanjalaiset ainakin ovat! Ongelmaksi on vain tullut kielitaito, kun en itse osaa espanjaa niin että voisin sopia tapaamisen asunnolla. Minun pitää yrittää kiikuttaa puhelinnumeroita Marienille ja yhdessä käymme sitten katsommassa kämppiä. Eilen kävimme kahdessa asunnossa, joista kumpikaan ei täyttänyt meidän kriteereitä :| (jotka eivät ole kovin korkealla)

Keskiviikkoiltana löysimme edullisen asunnon keskustasta ja torstai aamuna pääsin jo muuttamaan! Ennen kyseistä asuntoa taisinkin nähdä Almerian pienimmät ja likaisimmat luukut :| Keskiviikkoiltana kävimme tapaksilla Marienin ja hänen ystävänsä kanssa. Almeriassa tapaksia ei perinteen mukaan pysty tilaamaan yksinään, vaan täytyy tilata juoma jonka kyytipojaksi tapaksen saa tilata. Eli jos on kova nälkä pitänee tilata monta juomaa :D Joimme/söimme muutaman tapaksen , joista kaikki oli muy buenoita :P

Torstaiaamuna muuton jälkeen kävin tutustumassa sairaalaan. Olen ensimmäisen viikon vastaasyntyneidenosastolla, joka oli hyvin erilainen kuin suomen vauvalat. Se oli täysin suljettu ulkopuolisilta (mukaan lukien äidit) ja vain sairaanhoitajat hoitivat vauvoja. Odotan mielenkiinnolla maanantaita.

Torstai iltana tapasin meksikolaiset sairaanhoitaja kaverini, joiden kanssa olen etsinyt kämppää aiemmin. He tulivat käymään luonani ja päättivät muuttaa heti samana iltana tänne! Jee :D

Nyt saa espanjan tunteja koko vapaa ajan. He eivät nimittäin juuri puhu englantia, melkein vähemmän kuin minä espanjaa. Kommunikointimme on siis hyvin erikoista. Saa nähdä mitä he tuumaavat kun en käytä sisällä kenkiä ja pidän puolet vähemmän vaatteita kuin he :D

Uudessa asunnossani on myös telkkari! Olenkin jo lähes koukussa telenovioihin. Onneksi tulee kotoisa olo kun Herculet Poirot pyörii monella kanavalla yhtä aikaa, paitsi täällä sekin puhuu espanjaa!

Almerialaiset vaikuttavat mukavilta ja iloisilta ihmisiltä. Olen tutustunut muutamiin sairaanhoitajiin ja muutamaan tutun tuttuun. Kovin kuumaverisiä he tosin ovat. Lähes kaikilla on villakangas- tai tikkitakit, niin ja siis päivällä täällä on noin 15-25C. Myös almerialaiset koirat käyttävät toppatakkeja ja villapaitoja, paksusta turkista huolimatta :D Täällä on tosi paljon koiria, joista lähes kaikki kulkevat kiltisti ilman hihnaa.